Anssi Kela — Nummela song lyrics and translation
The page contains the lyrics and English translation of the song "Nummela" by Anssi Kela.
Lyrics
Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen — mun piti päästä soittamaan
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis — elämä alkoi uudelleen
Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin
Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: «Please, eikö mentäis naimisiin?»
Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt — nää biisit pitää kirjoittaa
Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne…
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Lyrics translation
These streets of the city, villas and gardens
I walk the dog and the best years come back to me
Out of that ditch we filleted
After betting where again madness weighed
At school, we girls shared
They were screaming during recess when they were being chased.
And when dad's band played, I took everyone to see
While I was listening, I felt a burn. I had to get to call.
I have to walk like this
I have to walk like this
When something wakes up inside
I was twelve when we moved to the country
And just a year older, I watched Dad get buried.
Mom left four children, a new house with debts.
But somehow that sober life started again
That's when we and my friends took over this park.
Our mopeds went two hundred, we walked on the railings of that bridge
And we knew how the street lights of the whole village went out.
I started writing songs, they dealt with death.
I have to walk like this
I have to walk like this
When something wakes up inside
I found the woman of my life and we were moved together
I was a twentysomething when I said, " Please, won't we get married?»
Now meil is a detached house, his wife a living to teach
I sleep all day, I stay up all night, I have to write songs.
With the dog sometimes late Ridge we climb
And from there we look at the sleeping moorland
And I rewind that I think everything is right
I think I belong here…
I have to walk like this
I have to walk like this
When something wakes up inside